Kulutustavara vai kestohyödyke?

Nykyään on muotia valittaa erilaisten elektronisten laitteiden surkean lyhyestä kestoiästä. Aloin pohtimaan asiaa tarkemmin ja laskemaan omien kilkuttimieni ikää.

Vanhimpana aktiivikäytössäni (tai no, aktiivi ja aktiivi, käytössäni kuitenkin) viihde-elektroniikasta on Marantzin kasettidekki, vuodelta -90. Videot ovat taas vuodelta -01, Sonyn vahvistin -02 ja DVD-soitin -04. Vanhimman ikä on siis lähes 20 vuotta, nuorimmankin kohta viisi, mutta silti kaikki nuo toimivat yhteen. Ei kovinkaan kulutustavaraa. Tallentava digiboksi on suhteellisen tuore tapaus, vasta parin vuoden ikäinen, joten sen kestosta en osaa sanoa mitään.

Vanhat töllöt ovat yllättävän kestäviä: Perheemme aikaisempi TV (erikoistarjous, hinta taisi olla n. 900 mk) myytiin keväällä toimivana n. 9 vuoden ikäisenä, sitä edellinen (-93) on myöskin edelleen toimiva, samoin kuin aikoinaan tietokoneen näytöksi hankittu väri-TV (-84?). Kuvaahan noista ei ilman digiboksia pahemmin näy.

Tietokoneita perheessämme on useita, joista vanhin on koottu joulukuussa 2004. Kovin käyttökelpoinen se on vieläkin yli neljän vuoden iässä. Päivittäisessä käytössäni oleva iPod 5G täytti marraskuussa 3 vuotta ja edelleen varsin hyvin toimiva, lapsille siirretty shuffle taas on yli 4 vuotta vanha. Kännyköistä on oikeasti hajonnut ainoastaan yksi (ensimmäinen tuli taloon 1995), Ericsson GA628 - se yksirivinen. Kestäviä kapistuksia nuokin.

Toki mukaan on mahtunut muutama vähemmän kestävä tapaus. Citymarketista ostettu kohtalaisen halpa DVD-soitin alkoi temppuilemaan heti takuuajan jälkeen ja Lacien NAS-levystä on reilusti alle kahden vuoden sisällä hajonnut kaksi virtalähdettä. Myöskin CM:stä lapsille hankittu halpisstereo hajosi valmistajan kannalta kiusallisesti ennen takuuajan päättymistä. GP:n akkulaturi hyytyi ennen akkuja. Joissakin tapauksissa käyttäjä hyytyi ennen käytettävää. Selvää kulutustavaraa siis.

Vanhennettuhin tavaroihin en vielä kovin monesti ole törmännyt. Tästähän on ollut paljon puhetta viimeaikoina. Kysehän on siitä, kuinka valmistaja tietoisesti jättää laitteen heitteile, jolloin se pikkuhiljaa muuttuu käyttökelvottomaksi, vaikka onkin muuten täysin toimintakuntoinen. Tähän kategoriaan laskisin oikeastaan vain Mio-navigaattorin, johon ei rahallakaan saa uusia karttoja. Tosin laitteen ikä on vielä sen verran nuori, että vanhoilla kartoilla pärjää pitkälle. Vaihdoin kuitenkin pikaisesti merkkiä, kun vanhasta navigaattorista vielä jotain saa. Siemensin tuen lopahtamista takuuaikana taas ei oikein voi konkurssiin ajautuneen valmistajan syyksi laskea. Puhelin toimii edelleen, ehkä vielä useita vuosia, mutta tukea sille ei enää ole olemassa.

Olen pyrkinyt myymään tai antamaan päivittämäni tavarat eteenpäin. Näin laitteiden lopullinen kestoikä jää arvoitukseksi. Uskon kuitenkin, että ainakin osa tavaroista on vielä käytössä joko ostajalla tai jollakin 3. osapuolella.