tiistai 27. tammikuuta 2009

Tietotekniikkaa

Päätin uteliaisuuttani kokeilla Windows7:n betaversiota (sen saa ladattua ilmaiseksi Microsoftin sivuilta). 64-bittinen versio, jonka pitäisi toimia myös macbookini virtuaalikoneessa, on kohtuullisen kookas (yli 3 gigatavua). Ajan, resurssien ja vaivojeni säästämiseksi latailin tiedoston jo päivällä ja ajatus oli siirtää se "nätisti" kotikoneelle käyttäen USB-tikkua. Ajatukseksi tuo jäikin...

Ensimmäinen ongelma tuli tikun FAT32-tiedostojärjestelmästä, jonka rajoittama tiedostojen maksimipituus on ikävästi pienempi kuin win7:n asennusimagen koko. FAT32 taas on oletuksena noissa tikuissa, koska se on ainoa tiedostojärjestelmä, joka toimii suhteellisen luotettavasti eri järjestelmissä.

Tiedostojärjestelmää vaihtamaan... ja vastaan tuli seuraava ongelma: Windows-koneella, johon ei ole ylläpito-oikeuksia, ei pahemmin formatoida tikkua mihinkään uuteen muotoon (ja muut koneet taas eivät saa tuonne mitään windowsin ymmärtämää FATtia parempaa muotoa). Lainakoneella format-dialogi antoi valita vain FAT32-muodon - sen pidemmälle en enää viitsinyt jatkaa tällä tiellä.

7z (pakkausmuoto) osaa jakaa pakatun tiedoston useaan palaan, joten tällä sain kierrettyä pituusrajoituksen. Eipä siis muuta, pakkaus käyntiin ja tikku täyteen bittejä (ja 7z-ohjelman OS X-versio bittien purkamista varten).

Kotona odotti sitten vähemmän miellyttävä yllätys: teki niin tai näin, aina eteen tuli CRC virhe. Jopa virtuaaliwinkkarissa ajettu 7z-versio ei tuonut helpotusta asiaan. Jouduinpa siis kuitenkin aloittamaan windowsin latauksen hitaammalla yhteydellä ja päivällä tekemäni tappelu oli aivan turhaa.

Voi tätä tietotekniikan ihanuutta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti