Lainsäädännön kiemuroita

Mikään ei muutu: jo vuonna 2003 itkettiin lainsäädännön heikkoutta Suomessa ja sama valitus on edelleen voimassa vuonna 2009. Oikein ohjelmia tehtiin, mutta ilmeisesti turhaan.

Ongelmat voidaan näin mutulla jakaa kolmeen ryhmään:

1. tehdään nopea (resurssien puutteiden tai kiireen vuoksi?) viritys lakiesitykseksi, eikä viitsitä tutkia asiaa sen tarkemmin. Näitä taitaa olla suurin osa ongelmatapauksista. Hutiloinnin seurauksena lakia joudutaan muuttamaan eduskunnassa tai viimeistään lain voimassaoloaikana.
2. tehdään laki "muuten vain" (tai jonkin direktiivin tahi yleisen mielipiteen vuoksi), mutta valvonta on käytännössä mahdotonta. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa kännyköiden HF-pakko, vaalien rahoitusselvityslait ja seksin oston kriminalisointi. Laki on olemassa, mutta kukaan ei sitä valvo.
3. tehdään laki jonkin ryhmän painostuksesta, jolloin lain kohderyhmä ei sitä välttämättä halua ja jolloin laista tulee hyvin toispuoleinen. Yliopistolakia vastustetaan ahkerasti, mutta ilmeisesti kokoomuksen mielestä on tärkeämpää saada yliopistot yritysten hallintaan ja alihankkijoiksi yksityiselle tutkimukselle. Toinen esimerkki on vaikkapa Lex Kampela, jonka useasti moitteita saanut opetusministeriö valmisteli lähes farssin tavoin.

Jostain syystä viime aikoina on yleistynyt trendi, jolloin laki annetaan ylhäältä asiantuntijoista tai mielipiteistä riippumatta. Vaikka Lex Nokia onkin varmasti mediamylläkkää parempi laki, on perustuslakivaliokunta päätynyt (poliittisista syistä) sen perustuslainvastaisuudessa eri kannalle kuin suomalaiset asiantuntijat. Tosin ko. lakiin liittyy muitakin omituisuuksia alkaen naku-Lindénin  isohkosta rupikonnasta, kiertäen Kataisen "emmää mitään tiedä, mutta kannatan kuitenkin ehdoitta"-lausunnon vihreiden "yksi kannattaa, jotta loput voi vastustaa"-viritykseen.

Eipä tuleva (tai jo edesmennyt?) maahanmuuttolaki sen onnistuneempi viritys ollut. Vaikka itse lain idea olisikin hyvä, sen valmistelu ei sitä ollut. Vaikka nykyhallituksen ohje onkin "mitään ei sanota mistään", ei hiljaisuudessa ja lähes salassa valmisteltu lakiesitys ole nykypäivää (vaikka jostain syystä suurin osa oikeasti vaikuttavista laista tuodaan nykyään yllättäen eduskuntaan ilman laajaa etukäteisvalmistelua).

Jokohan vuonna 2012 saamme lainsäädännön edes kohtalaiselle tasolle? Historia ei ainakaan lupaa hyvää...