Auton pyyhkimet olivat jo todella surkeassa kunnossa, joten käväisin kotimatkalla lähihuoltamolla "muuten vain vilkaisemassa" sulkatarjontaa. Sattuman oikusta paikalla oli Joku (sulkavastaava vai myyntitykki?) inventoimassa valikoimaa ja aloitti heti myyntityöt. Läppärin ja kahden luettelon avulla saatiin kaksi erilaista koodia autoon sopivalle sulalle. Toinen paketti löytyikin suoraan hyllystä. Kyseessä oli Boschin twin-paketti, jossa oli molemmat sulat etulasia varten. Tähän mennessä myyjä oli ehtinyt kysyä kaksi kysymystä: "mikä auto/vuosimalli" ja "onko autoa lähellä vai oletko vain läpikulkumatkalla". Ilmeisesti kysymys "haluatko oikeasti ostaa sulat" olisi ollut turha.
Varsinainen mielenkiintoinen vaihe alkoi, kun sulkapaketille piti hinta löytää. Myyjä kehui halpaa hintaa ja meni kassalle katsomaan tarkan hinnan (48 euroa näytti kone ja hyllyssäkin oli samansuuntaisia hintoja). Hinta ei kuitenkaan kelvannut ja pikaisen läppärinysväyksen jälkeen tuomio oli selvä: "Tässä on wanha hinta". Uudeksi hinnaksi tuli 26,50, josta sai vielä 20% alennusta plussakortilla. Poistuin sulkapaketin kanssa, tosin epätietoisena siitä olinko maksanut paketista vähän vai paljon. Ja yllättyneenä siitä, että ylipäätänsä olin ostanut sulat - katsomaanhan minun piti vain mennä.
Kummalliseksi on myynti mennyt. Aikaisemmin myyjä pitää korkeaa hintaa ja ostajan tehtävänä on ollut tinkiä hintaa, jolloin myyjä on voinut laskea tai olla laskematta hintaa muutaman prosentin. Kieltämättä yllätyksenä tuli, että ilman suun avaamista (en ehtinyt, myyjä hoiti puhumisen) lopullinen hinta tipahti alle puoleen alkuperäisestä.
Takalasin pyyhin (pienin koko joukosta) onkin sitten oma tarinansa: sitä saa vain alkuperäisenä osana, jolloin hintakin on 50 euron paremmalla puolella. Kyllä tulee osalle hintaa...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti