Tuottavuuteen liittyen, harvoin mietitään valintojen kokonaisvaikutusta - useinhan se on jopa mahdotonta tai yhtä arpapeliä kuin sääennustus.
Jos ajatellaan kuvitteellista tilannetta, missä kunnan jonkin palvelun toimittajaa valitaan. Tarjolla olisi (tarjousten kalleusjärjestyksessä) oma tuotanto, paikallinen yrittäjä, suomalainen yrittäjä ja kansainvälinen yrittäjä. Mikä näistä kannattaisi valita a) kunnan, b) suomen ja c) maailman kannalta?
Oman tuotannon valitseminen voi tuoda etuja kunnan muuhun palveluntuotantoon ja olla jopa kunnan kannalta halvin. Samoin, vaikka kunnallinen toimittaja olisikin valtakunnallista hinnakkaampi, voi se kunnan kannalta tulla oikeasti halvammaksi, jos mukaan otetaan paikalliset työllisyys- ja verovaikutukset. Lisäksi pienen kunnan palvelutason säilyminen voi olla kiinni "tukiostoista".
Vaikka kansainvälinen olisikin halvin, menevät verorahat vielä kauemmaksi lähteestään. Suomen kannalta voi kolmen ensimmäisen järjestys olla hankala päättää, riippuen tuottajan työllistämisvaikutuksista (työtön on kalliimpi kuin työllinen, joten "tehottomampi" voi tulla halvemmaksi) ja verokertymistä (myös kuljetusten polttoaineverot ja väliportaiden työllisyys). Ulkomainen tuottaja voi olla kokonaistaloudellisesti edullisin, mutta suomalaisia tai kuntalaisia ei pahemmin lohduta muutaman orjatyöpaikan lisäys Kiinaan.
Nykyinen kilpailutus perustuu ikävän suoraviivaisesti tarjouksen hintaan. Paikallista ei saa virallisesti suosia, mutta tarjousehtoa voi yrittää virittää niin, että tietty paikallinen toimija voi olla vähän tasa-arvoisempi kuin muut tasa-arvoiset (esim. tuoretuotteiden pitää olla max. 2pv vanhoja). Jos tästä jää kiinni, seuraa varma valitusaalto ja uudelleenkilpailutus. Siinäpä kunnille pohdittavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti