Säästöä vai ei?

Pohdin aikoinaan säästöjen ja valintojen merkityksestä (kansa)kunnan taloudelle. Sama virsi tuntuu jatkuvan edelleen. Säästetään jostain, mutta kukaan ei tiedä, säästetäänkö oikeasti vai ei.  Eli pahimmassa tapauksessa me kansalaiset saamme siis entistä kalliimmalla entistä vähemmän entistä väsyneemmiltä työntekijöiltä. Asiasta voi lukea Lillrankin ajatuksia terveydenhuoltoon liittyen vuodelta 2006, vaikka lähteenä onkin törkeä lääketeollisuuden lobbauslehtinen (on olemassa myös joku uudempikin juttu, mutta en sitä tähän hätään löytänyt). Väitän, että ongelmat voidaan yleistää koskemaan myös koko kuntataloutta.

Esimerkiksi kuntaministerimme tuntuu olevan hukassa vaatiessaan kaupungeille tuottavuusohjelmaa, mutta samalla vaatiessaan, ettei lomautuksia saa tehdä. Jäljelle jää siis joko eläkeputki tai puhtaat irtisanomiset. Raaka-aineiden hintoja tuskin saadaan alaspäin, eikä kysyntäkään lama-aikana kasva. Näin siis palveluiden laadun pysyessä samana. Toki ministeri ehti jo eilen ilmoittaa, että kuntaliiton kanssa keskustellaan normien heikennyksistä (hoitotakuukin lentäisi äkkiä pihalle, ellei sitä olisi pultattu lakiin kiinni). Tämä siis liittyi ministerin uskomukseen, että kunnissa voidaan saada tehostamalla miljardin euron säästöt. Mitään laskelmia hän ei uskomuksensa perusteeksi vaivautunut julkaisemaan.

Säästökohteiden etsiminen onkin jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiseksi höylätään perinteiseen tapaan lapsilta, vanhuksilta, vammaisilta ja köyhiltä. Onkohan kukaan laskenut, paljonko oikeasti säästyy rahaa tilanteessa, jossa koulun lakkauttamisen vuoksi oppilaat kyyditetään takseilla lähikouluun? Tai paljonko "säästää" mielenterveyspalveluiden alasajo? Luokkakokojen kasvatus (varsinkin kun valtio on luvannut rahoittaa sitä)? Katujen ylläpitosäästöt pölyisenä keväänä?

Säästölistojen teko tuntuu olevan tyyliin "kas, tuossa on pari milliä, säästäkööt 200 000 euroa.. ai, tuon kanssa olinkin kalassa eilen, ei siltä viitsi mitään ottaa". Missään ei ole esitetty, onko Tampereen Aterian 700 000 euron säästötavoite optimi, mahdollinen tai edes kaupungin rahoja oikeasti säästävä. Onkohan kukaan edes laskenut sitä? Ja miksi juuri 700 keuroa? Olisiko 650 tai 750 vielä parempi? Tai miten vaikuttaisi 100 000 euron lisärahoitus?

Tampereen Aterian suhteen elättelen toiveita, että siellä aikaisempi kirjoitukseni toteutuisi. Kaupunki aikoo kilpailuttaa aterioiden tuottamisen ja olen lähes varma, että kilpailutuksen yhteydessä a) unohdetaan TA:n 1,8 miljoonan tuloutus kaupungille ja b) valitaan joku ylikansallinen toimittaja, joka kykenee rahoittamaan ensimmäisen vuoden halvat hinnat muulla toiminnalla. Tämän jälkeen huomataan, ettei TA ole kilpailukykyinen ja siirrytään käyttämään b:tä. Näin ollaan saatu kaupungin oma tuotanto alas, kaupungin tuloja vähennettyä, TA:n työntekijät jonkun toisen huoleksi (työttömyyskassa, KELA) ja sitouduttu yhteen kaupalliseen toimijaan. Kokoomuslaisen unelma siis! Tämän jälkeen b voi rauhassa hilata hinnat markkinatasolle tai jopa hiukan sen päälle. Kaupunki siis säästäessään säästi itsensä köyhäksi. Ken ei usko, voi muistella vaikkapa Espoon sähkölaitoksen myyntiä ja siitä seurannutta kuluttajaystävällistä hintakehitystä.

Suomen kannalta tilanne on sinänsä huono, koska valtio (hallitus) on käytännössä ulkoistanut säästöt ja veronkorotukset kunnille. "Tämä hallitus ei säästä" onkin oikeasti "tämä hallitus pistää kunnat säästämään". Samoin "tämä hallitus investoi" muuttuu "hallitus ehkä, mutta kunnat lopettavat investoinnit". "Tämä hallitus ei nosta veroja" voi pitää paikkansa, kun otetaan huomioon, että "tämä hallitus nostaa kuntien veroja ja maksuja". Noh, jostainhan se raha on kerättävä, mutta keräisivät edes rehellisesti.