Aikaa!

Jo on aikaa mennyt viime kirjoituksesta. Ajasta puheenollen (huom! aasinsilta, winkwink), eilinen töllöstä tullut paycheck pisti pohtimaan ajan syvintä olemusta. Olisiko mahdollisuutta nähdä eri ajankohtaan ja jopa muuttaa sitä?

Itseasiassa me päivittäin katsomme tulevaisuuteen. Pystymme arvioimaan tiettyjen valintaketjujen todennäköisen lokaalin vaikutuksen lyhyen ajan päähän. Voimme siis päätellä, että suurella todennäköisyydellä jalkaan sattuu, jos potkaisemme ohikulkevaa autoa. Todennäköisyyden tarkkuus heikkenee, jos arvioimme vaikka autosta nousevan henkilön ensireaktioita. Ja loppujen lopuksi potkun vaikutus voi kadota kokonaan muutaman vuoden päästä, vaikuttaen sitten äkisti johonkin tulevaisuudessa tapahtuvaan valintaan ja muuttaen koko tulevaisuusnäkymän täysin toiseksi.

Hieman vaikeustasoa nostaen voimme ottaa lähtökohdaksi jonkin tapahtuman tulevaisuudessa ja päättelemällä ne tapahtumat (ja todennäköisyydet), joita tarvitaan ko. tulevaisuustapahtuman takia. Edelleen tämä on lokaalisti kohtuullisen helppoa, jos aikajänne on lyhyt. Vaikeammaksi asia tulee, jos laajennamme joko vaikutuspiiriä tai siirrämme tapahtumaa kauemmaksi.

Seuraavaksi vaikeampaan suuntaan mennään (mielestäni), jos katsomme menneisyyteen. Menneisyyden vilkaisu read only-tilassa on kohtuullisen turvallista, koska tapahtuma on se, mikä on, eikä enää vilkaisusta miksikään muutu. Itse ainakin koen ajan olevan suuri, ellei jopa äärettömän suuri graafi, jossa tehtävät valinnat muuttavat nykytilaa. Pienikin valinta voi vaikuttaa ajan myötä paljon, tosin yleensä vaikutus vaimenee olemattomaksi. Vilkaisussa menneisyyteen katsomme siis valintamme uudelleen nykyisyyden säilyessä samana.

Nyt menemme entistä vaikeampaan skenaarioon: menneisyydessä käyntiin. Koska valinnat tehdään uudelleen (tai niitä on jopa uusia), on kohtuullisen suuri todennäköisyys, että nykyisyys vaihtuu käynnin yhteydessä. Tämähän on se perinteinen elokuvaskenaario, josta riittää hupia pitkälle.

Viittaamani elokuva kertoi tulevaisuuteen vilkaisusta. Jos aikaisemmat aikamatkailut olivat kohtuullisen yksinkertaisia, päästään tulevaisuuden kanssa itse asiaan. Toki voimme helpottaa asiaa sallimalla kuvitteellisen tulevaisuuspeilin näyttävän yhden mahdollisen (vaikkapa todennäköisimmän) todellisuuden. Tällöin kyseessä on kuitenkin vain ensimmäiseksi kertomani tulevaisuuden ennustus, eikä näytetyllä tulevaisuudella ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Entä jos tulevaisuuspeili näyttäisi aina totuuden? Peili varmaan näyttäisi vain hyvin yksinkertaisia asioita, esim. kaukana tulevaisuudessa, jolloin yksilöllä on vielä valinnanmahdollisuuksia loppuelämänsä suhteen. Jos taas peili näyttäisi, että kävelen tunnin päästä kaupungilla, olisi siellä kävelemässä vaikka sitoisin itseni sänkyyn kiinni. Tulevaisuuteni on valittu, eikä sitä voi muuttaa.

En tiedä, onko tulevaisuudessa matkailu (ja paluu takaisin) jopa helpompaa kuin tulevaisuuten katsominen. Loikka tulevaisuuteen tapahtuisi varmasti yhteen mahdollisista tulevaisuusnäkymistä, jolloin tulevaisuus voi varsin vapaasti olla oikeasti (loikkarin kannalta) erii kuin missä hän on käynyt. Menneisyyden kanssa ongelmaksi muodostunut nykyisyyden muuttuminen ei ole ongelma, koska nykyisyydellä ei tässä tapauksessa ole "oikeaa" mitään tilaa, mikä voisi muuttua. Vastaavasti näkemämme tulevaisuus muuttuu koko ajan, joten loikan vaikutus tulevaisuuteen tekee vain sen, mitä muutenkin tapahtuisi. Toki matkustus voi aiheuttaa erilaisen tulevaisuuden kuin ilman matkustusta, muttei muuttunutta tulevaisuutta.

Ai niin, se elokuvassa olleen vehkeen näyttämä todellisuus ei ollut kovinkaan oikea. Johtuiko tämä sitten tulevaisuuden näkemisestä vai mistä, mutta eipä tuon tarjoama apu ollut sääennustusta kummempi. Ehkä vähän tarkempi.

Vastuuntuntoista väkeä

Suomalaiset johtajat ovat vastuuntuntoisia ja juuri siksi heille pitää maksaa vähintään kymmenkertaisesti tavallisen työntekijän palkka. Palkka siksi, että johtajan paikalle saataisiin varmasti ammattitaitoinen ihminen. Näinhän meille on opetettu. Johtajille annetaan palkkaan "riskilisä", ylimääräisiä etuuksia ja lähes täydellinen koskemattomuus. Näinhän on myös eduskunnassa, jossa tavalliset lait eivät enää edustajia päde, palkka nousee inflaatioitakin nopeammin ja kaikkia verottomia etuuksia eivät tavalliset kansalaiset edes tiedä.

Hyvä näin, kun johtaja kerran joutuu kantamaan vastuunsa ja miettimään päätöksiensä seurauksia. Rankkaa sellainen.

Ikävä kyllä johtajien vastuunkannossa on ollut turhan paljon säröjä. Yleensä siinä vaiheessa, kun vastuu päätöksestä pitäisi kantaa, ilmoittautuu johtaja "sairaaksi", virkavapaalle, lomalle tai on muuten vain poissa, eikä kommentoi. Kriisin hetkellä varsinaisen toiminnan joutuu tekemään vähempipalkkainen virkamies tai pikkupomo kalliin johtajan luhistuessa.

Otetaanpa tapaus Fortum. Kuka kantoi oikeasti vastuun kansan vihasta vai kantoiko kukaan? Poliitikoista ei ole vielä kukaan ilmoittautunut vastuulliseksi, Häkämies syyttää edeltäjäänsä, Pekkarinen sanoo yrittäneensä edes jotain, demarit syyttävät kokoomusta ja kaikki ovat yhtä mieltä ainoastaan siitä, ettei itse ole syyllinen. Valvonnan puutetta perusteltiin sillä, ettei valvojilla ollut oikeastaan mitään valtaa missään. Eipä tosin tainnut olla edes asiantuntemustakaan...

Fortumin johto taas päätti heittää pyyhkeen kehään jo aikaisemmin, ennen kuin Venäjän ikiroutaostot aiheuttavat osinkoja suurempaa lynkkausmielialaa. Lisäksi hallituksen kaavailemat energiaverot olisivat muutenkin laskeneet Liliuksen palkan huomattavasti aikaisempaa pienemmäksi, joten parasta oli siirtyä eläkkeelle. Häkämies taas otti Fagernäsin eron omaksi ansiokseen, jotta oma nahka pelastuisi (vasta muutama päivä aikaisemmin hän oli tiukasti Fortumin johdon takana).

Ainakaan vielä ei ollut Liliuksen suuresta palkasta ollut mitään hyötyä. Vastuuta ei otettu sen paremmin, sitoutumista ei pahemmin ollut ja nyt pääsemme maksamaan vielä eläkettä, jolla olisi palkannut 40 työtöntä. Onneksi valtio sai edes osan takaisin verorahoina.