Digitoday uutisoi äskettäin erään toisen uutisen. Uutisen sanoma oli tyly: "tilastojen mukaan 133 miljoonasta blogisaitista vain 7,4 miljoonaa oli ladattu uusilla aineistoilla viimeisten 120 päivän aikana." Onneksi aikaraja oli sen verran väljä, että tämä blogi pääsi kuin pääsikin tuohon blogien päivittyvään joukkoon. Pääsi, vaikka alkuperäinen kerran päivässä on hyytynyt turhan nopeasti kerran kuussa -tahtiin.
Miksi tahti sitten hidastuu? Ehkä suurin syy on kirjoittamisen aloittamisen vaikeus. Sopivia aihioita voi päässä pyöriä vaikka kuinka paljon, mutta niiden "blogiuttamiseen" vaaditaan aikaa, toimittamista ja tietokone.
Mikroblogit ja lärvikirjan tilatiedot päivittyvät helposti vaikka kännykällä, mutta normaalimittaisen blogin kirjoittaminen pelkällä numeronäppäimistöllä ei ole kovinkaan miellyttävää. Lyhyen, tekstiviestin mittaisen mikroblogin voi roiskaista helposti menemään sen kummempia miettimättä, mutta oikea blogi pitää vähintään jäsentää järkeväksi kokonaisuudeksi. Tämä tosin auttaa samalla mielipiteiden ja pohdintojen jäsentämistä päässä. Mutta silti tämä ylimääräinen "vaiva" aiheuttaa sen, että ajatusten suoltaminen blogiin vaatii säännöllistä toimintaa (tyyliin urheilu) tai vaarana helposti on asian siirtäminen myöhemmäksi, jolloin kirjoitusten välit pidentyvät pahimmassa tapauksessa äärettömän pitkäksi.
Eräs ongelma blogeissa on lukijakunnan vähyys. En tiedä, kuinka moni tätäkään tekstiä lukee (veikkaus: harva), mutta olisi todella naurettavaa kertoa "kävinpä tässä Tallinnassa ja siellä oli paljon huonosti käyttäytyviä suomalaisia", jos blogin lukijakunnasta suurin osa tietää minun käyneeni Tallinnassa osan ollessa vielä matkalla mukana. Tai mistä minä tiedän - olisiko se naurettavaa? (Kiinnostuneille: Kyllä, kävin Tallinnassa ja suurin osa vastaantulijoista oli ääliömäisesti käyttäytyviä suomalaisia).
Tekstit
